Hämmentävää

Testausta

2011-07-29T14:19:00.003+03:00

YO!

Pitkästä aikaa teki mieli kirjoittaa ja katsoa, onko koko blogia enää edes olemassa. Oli se. Hassua, miten omat ajatukset ja piiperrykset, oivallukset ja kuulumiset säilyy ikuisuudesta ikuisuuteen (tai ainakin niin kauan kuin internet, sellaisena kuin me sen nyt tunnemme, pysyy pystyssä) jonain ihmeellisenä sähköväreilynä/mitäikinänytsittenonkaan ja kaikien nähtävillä.

En lukenut aiempia kirjoituksiani, olen lukenut ne jo aiemmin. Hassua, miten ihmiset tuo itsestään esille ehkä jopa ajattalemattaan asioita, joita ne ehkä haluaa muiden näkevän. Omista kirjoituksista tuli sellainen olo joskus kun ne luin, että on yrittänyt olla isompi kuin on. Vähän sekaisin ja ahdistunutkin ehkä. Mutta että tosiaan, ihmiset tuppaa tuomaan esille tiettyjä asioita itsestään. Kuten aiemmista kirjoituksista käy ilmi, olin joskus pidempään Irlannissa. Nykyisin, jos tuntuu siltä että haluttaa päteä, on helppo nostaa esiin kortti "oon mäkin asunut ulkomailla". Ei sillä että se olisi enää mikään kauean iso juttu: tuntuu että nuorten aikuisten nykyinen ideaali on olla avoin ja kosmopoliitti ja että on matkustanut VÄHINTÄÄN toiselle puolelle maapalloa, mielellään useasti ja viettänyt reppureissaten ja ELÄEN useampia ajanmääreitä.

Tein tiliä itseni kanssa edellämainitusta aiheesta helpotti. Oli nimittäin vähän sellainen fiilis, että en ole kunnollinen (keskiluokkainen) nuori aikuinen (okei, siis pidennettyä nuoruutta elävä), mikäli en ole matkustanut tai ainakin HALUNNUT matkustaa maailman ääriin KOKEMAAN kaikenlaista. Ei siinä mitään, minusta matkustaminen on oikein mukavaa. Usein kuitenkin sanotaan, että matkustaminen avartaa. Onhan se niinkin, mutta aika pajon se riippuu siitä, miten matkustetaan ja millä perustein. Totta kai matkoilla usein näkee erilaisia tapoja olla ja elää, mutta että vaikuttaako ne ihmisen omaan ajattelutapaan ollenkaan, vai että katsotaanko niitä vain ulkopulelta, vain verraten omaan, jää arvoituksen varaan.

Ajatus katkesi.

No, joka tapauksessa. Halusin vähän jeesustella ja kirjoittaa tähän loputtomaan hyödyllisen ja etenkin hyödyttömän informaation tulvaan omankin mielipiteeni aiheesta nimeltä itsensä etsiminen ja siinä sivussa matkustaminen. Kuulostaa kauhean kyyniseltä jotenkin (tai ainakin tätä kirjoittaessa tuli aika kyyninen olo :D), mutta minusta on oikeastaan tosi kivaa ajatella asioita ja tehdä niistä tiliä itseni kanssa.

On myös hienoa oppia uusia asioita. Se on oikeastaan melkein parasta! Tai parasta on vaan olla onnellinen.

2009-04-28T10:55:00.002+03:00

Looooong time no seen.

"I didn't have time to write". "I was out of the country." "It was so busy at work." I just didn't feel like writing.

Since I las wrote I have been to: Spain (I might have written after that but I don't really remember, anyway the trip was interesting, sunny and a bit confusing), Finland (Bloc Party and dear friends), Liverpool (didn't see the Beatles museum since it was a robbery but got a free massage in a museum for being a Woman), Brussels (mussels and old houses, Portugese beer and maybe onel local, too), London (sunny as hell, almost sleeping in the parks and the coolest earrings ever (tiny tubes of Colgate toothpaste) from Candem Market), Croatia (driving a scooter for the first time with only one drivers lisence for two people and without any experience on a Mediterranian island and the best salad in the world). On Friday I will head to Portugal for five hopefully crazy and already planned days: beach, maybe visiting a nice town in Spain, beer hunting in a small village during the night, hopefully kanooing and stuff.

Sziget siintaa mielessain, oisko lahtijoita?

Vad fan, conjo!

2009-01-21T11:07:00.002+02:00

Hmm. Paljon asioita on tapahtunut sitten viimeisen. Joulu ja uusivuosi tulivat ja menivat, oli bileet molemmille, samassa paikassa viela. Joululahjaksi sain bingokoneen ja sita pelattiin ja syotiin hyytelopaukkuja. Uutenavuonna semi-t-rex yllatti ja oli kivaa vaikken ihan kaikkea muistakaan. Jouluna tein tietysti toita ja toissakin pelattiin bingoa kun ei oikein ollut tekemista. Ei tosin haitannut yhtaan.

Niiden jalkeen on ollut seka iloa etta draamaa. Viime viikko oli pisin piiiitkasta aikaa. Viikonloppuna ihmissuhdevaantoa, alkuviikko sita ja harmaita hiuksia kampasta ja kamppiksista (nythan olen siis koditon ja asun Vanella) ja loppuviikko Espanjassa aurinkoisissa mutta myos hammentavissa tunnelmissa. Mutta oli kivaa. Hullut bileet, mukavia randomihmisia ja aurinkoa, lampoa ja rantaa. Eri meininki kuin taalla, melkein paasin pakenemaan todellisuutta. Tai ehka hetkeksi paasinkin.

Jep joo, tulevaisuus tuo tullessaan toita, toissa kipuilua pomojen kanssa, viikonloppuja, uuden kampan, ehka matkoja, ainakin yksi Liverpooliin ja sita ennen tietenkin Suomeen katsomaan Bloc Partya (25. - 27., tulkaa niin tavataan! Olenko paha kun en mee aitia katsomaan vaan haluan vaan naha kavereita?). Sitten ehka jonnekin ja ainakn Portugaliin, rannalle, aurinkoon, juhlimaan, pitamaan kivaa, olemaan vapaa!

Mutta se on tulevaisutta (eli siis epavarmaa) se, talla hetkella tapahtuu muuta.
Oudointa on se, etta ruotsalainen on nyt virallisesti historiaa.

Ylos, alas ja ympari

2008-12-19T09:36:00.003+02:00

Niin sita mennaan! Koskaan ei tieda mista tuulee ja miten kovasti. Ihme hommaa kun pitaa koko ajan olla epatietoinen omista tuntemuksistaan. Niin on monen asian laita taalla. Tan hetken tilanne on, etta:
- Talo ei pysy enaa kauaa koossa. Kaikki tappelee keskenaan (lue: Fred, joka tuhlaa ja on aina rahaton vaikka tienaa eniten, Tristan, joka panee kaikkea mika liikkuu, ja Keith, joka juo kaikki rahansa ja keksii arsyttavia tekosyita. Mina ja Ben ollaan vaan viattomia sivustakatsojia.)
- Toissa on ihan kivaa, vaikka joka iltapaiva koittaa chattivuoro, joka saa aikaan hiusten yhtakkista harvenemista kasivoimin, seka yleista vitutusta, joka kuitenkin menee ohi heti kun paasee toista. Kivat tyokaverit on suunnaton etu.
- Joulu tulee. Saa nahda tuleeko samanlainen riita kuin viime vuonna, vai saadaanko kaikki sujumaan sulassa sovussa. Jaa nahtavaksi. Aatto kuluu tyokavereiden kanssa syopotellessa.
- On ikava. Ihmisia, ei niinkan Suomea muuten. Ideaali tilanne ois saada kaikki ihmiset tanne, toihin tai olemaan vaan. Sitten vois viettaa kivaa aikaa kivojen ihmisten kanssa kivassa paikassa. Ei naissakaan ihmisissa mitaan vikaa ole, mutta ei ole oikein loytynyt sellaista.. sielunkumppaniystavaa. Tai edes sellaista joka ymmartaisi ja jolle olisi helppo puhua kaikesta. Ja jonka kanssa voisi nauraa. Paljon.
- Ruotsi menee kotiin. En oikein tieda miten suhtautua siihen. Pidan siita ihmisesta paljon ja sen kanssa oon taalla lahimpana sellaista olotilaa etta voin puhua mista vaan. Mutta kun sekaan ei oikein toimi. Mutta on silti vahan ankeaa etta se menee. Talla kertaa ihan lopullisesti. Hooh.
- Muuten elama on hyvin basic, tulevaisuus mietityttaa, valilla sataa vetta ja kirjoitin aitille kirjeen toissa kun oli tylsaa.

Nain teille tarinoi :
Ulkomaan Profeetta Annu

Karkumatka

2008-12-08T14:28:00.003+02:00

Kuten olen jo ehka saattanut aiemmin mainita, Dublin on pakopakopaikka. Tavallaan, ei kaikille. Mulle on. Useimmille Dublin on vaan valipysahdyspaikka, pit stop, jossa kaydaan hakemassa lisaa vauhtia, lisaa kokemusta, lisaa rahaa, lisaa ihan mita vaan. Mulle se oli sita aikaisemmin. Nyt taa pakopaikka olkaa olla jo aika loppuun kulutettu. Eilen tajusin taas, etta en voi olla taalla lopun elamaani. Tai voin, mutta elama ei pysy taalla samanlaisena kuin nyt. Ei Suomessakaan, mutta taalla muuttumisvauhti on suurempi. Ymmarratte varmaan. Joka tapauksessa tuli tulevaisuusahdistus. Ma oon miettinyt jo kohta viis vuotta etta mita ihmetta ma teen elamallani! Helposti ne viis vuotta on kylla kuluneet, mutta en ma ole oikeastaan edistynyt hirveasti. Ma aina otan jonkun aikarajan, etta tan ja tan jalkeen ma tiedan mita ma teen elamassani. Talouskoulun jalkeen, kesan jalkeen, koulun jalkeen, talven jalkeen, uuden kesan jalkeen, Dublinin jalkeen. Voi vittu. Monta vuotta samaa vetkuttelua eika mitaan tulosta. Haa, lost in translation, lost in the post. Lost in life in general. Samaa settia kuin aina. Jepajee ja sori.

Taalla elama on taas ihan uomissaan. Ylos kuudelta, toissa seiskalta, paskanjauhantaa puhelimessa, paskanjauhantaa tyokavereiden kanssa. Kotiin, paskanjauhantaa kotona. Nukkumaan ja taas ylos. Viikonloppuna vain taivas on rajana. Tai oma turnauskestavyys. Lauantai koomassa, sunnuntai semikoomassa. Joulu tulee. En tajua. Ensimmaista kertaa tuntui talvelta eilen aamulla. Taivas naytti kylmalta, oli kuuraa maassa. Meinasin kaatua kadulla, kun salakahmainen minijaakerros oli yllattavan liukas ja nakymaton.

Tukka on kasvanut pitkaksi, naan ehka Kings Of Lenonin, todennakoisesti en. Riippuu Keithista. Se ei ole kaikkein luotettavin. Pitaisi menna kampaajalle. Tai sitten leikkaan itse.

Elama on kivaa mutta helppoa se ei ole. Tekotaiteellinen ja vahemman alykas filosofi taalla hei.

Laiska

2008-11-20T15:06:00.002+02:00

Mut laitettiin toihin tanaan. Oonkin jo kylla istunut toimettomana koko viikon deskissa "kuunnellen" muitten puheluita ja tehden kaikkea muuta hyodyllista. Kivaa kun ei tarvi tehda mitaan :) Olen apaattinen apina ja koko viikon on pyorryttanyt. En tieda missa syy, toivottavasti ei missaan vakavassa.

Dublinissa on kivaa. Ensimmaisella viikolla iski vahan paniikki, etta mita vittua ma taalla taas teen, mutta alku aina hankala, nyt on viihtyisaa. Talo on jarkyttavassa kunnossa, totesin sen kun muutin sinne viime viikonloppuna. Asun Fredin kanssa Palatsissa, mutta toinen asukki tosin on taman viikon Ranskassa. Jaan siis huoneeni randommiehen kanssa. Outoa.
Siivosin suihkun. Jarkyttavaa. En tajua miten ne oli saaneet sen niin jarkyttavaan kuntoon, mutta yhta kaikki selvisin. Sitten kavin suihkussa. Se oli ihan puhdas. Loppujen lopuksi.

Kummaa. Tuntuu kuin mulla olisi kaksi taysin erillista elamaa. Tajusin sen vasta nyt kun palasin tanne. Taa on ihan oma maailma jota ei voi sekoittaa sen kanssa, mita Suomessa on. Toisaalta ne asiat mita tapahtuu Suomessa on taysin erillisia siita mita taalla on meneillaan. Ne ei vaan kohtaa oikeen millaan tasolla. Mutta silti kun tulin tanne tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja lassynlaa :D

Täällä taas

2008-11-03T15:10:00.002+02:00

Voisinko enää keksiä laimeampaa otsikkoa? No, vaikkei siltä näytä, olen taas täynnä energiaa ja suunnitelmia ja uutta olemista Dublinian ihmeellissä kaupunkimaisemassa. Samassa hämmentävän kylmässä talossa kuin viime talvena samojen ihmisten kera (jotka kaikki tosin ovat jossain hornan tuutissa juuri tällä hetkellä). Kuinkas näin taas pääsi käymään? En oikeastaan tiedä, mutta paluulento meni tänä aamuna. Kävin tänään myös esihaastattelussa työhön jota en halua, vaikka palkka olisi ollut huima. Olen siis vanha kunnon Annu ja menen siitä mistä aita on matalin. Uskomatonta! En ole oppinut mitään sitten viiemaikoijen. Enkä ainakan kirjoittamaan.

Mutta sen olen, että ei kannata pingottaa. Ainakaan aina. Pää siinä halkeaa jos miettii liikaa. Ota löysin rantein hei, Annu-Täti on nyt perustanut Annun Aivopesula OyjABcdYhtiön. Eli jos murhe tai päättämättömyys painaa, ota yhteyttä Annuun. Annu auttaa jos voi ja jaksaa.

Mutta niin. Täällä siis olen jälleen kerran enkä varmaan koskaan pääse pois. Voi ei, enkä osaa ottaa pois tätä tummennusta! AAH! No, ehkä jätän siis tämänkertaisen kertomukseni ensi kertaan. Hellurei ja hellät tunteet. Olette rakkaita ketkä tunnen.

Hahaa!

2008-10-25T14:19:00.002+03:00

I dont't feel trapped any more! I quit my job in the shop which name I will not mention any more in my life and I feel so free!!! Hallelujah! How can unemployment feel this good? :D I don't know how long I will be on holidays tho, I think I have a job waiting in Dublin but do I feel like going back there that's the question? Well to Dublin yes but not to that very job. Hmm. We'll see what's gonna happen. Now I'm heading to another town in this beautiful land of ours.

Btw, last week I lost my house key. Not nice.

Oh shit

2008-10-12T15:30:00.002+03:00

I feel so trapped. I checked the open positions in Tampere and it doesn't look good for my plan to get a new job and pretty soon, too. That's why I feel more and more like going back to Dublin but I don't know if that's a good plan, either. I like it here otherwise than my job tho I don't feel like basicing here for the rest of my life. Hooh. Decisions, decisions..

It's sunny and I want to go outside. Yesterday I dipped myself into a cold swamp lake. It was intersting. And bloody cold.

At home

2008-09-30T19:27:00.003+03:00

Weird. It's half seven in the evening and it's getting dark. Summer has finally gone for sure (well, the yellow trees and decreasing temperature might have told me that already) and it's always as odd. Nice but weird. Every autumn is always like an end of a era. Usually things change more radically during in the autumn than in the spring. Things get more serious and dark. You never sit alone at home in the evening writing your blog and listening good slow music in the dark with a few candles. You do those things when things are about to change and you have to think about them.

The thing I'm thinking at the moment is that I'm getting basiced (I have no idea if I can say like that but I did) and it's not a pleasant feeling. By basiced I mean getting used to the everyday routines, not trying to fight them if you know what I mean. I don't mean that every day should be a huge adventure (tho it would be great) but I'm not trying to find anyting that makes me happier. Does it mean that this life here makes me happy? Hmm, maybe. Just that I don't wanna settle. This is what I mean by autumn. I was eager to get somewhere, to do something bigger than just go to work and go home, go to work and go home. Blah. Blaaaaaah. Yöks. I wanted to do something more interesting. I don't wanna work in that place which doesn't deserve my respect, which I hate actually. But I'm adjusting to it, to myself living it like that and it scares me. Am I getting boring, lazy or just reasonable, even smart?

Yesterday a woman at work talked to me about god. She said god is the only solution. Then I called my mom and asked why she doesn't belong to the congrecation (church to us who don't speak such good English). She said because the instituion was agains abortion and female priests. It was in the end of the 70s. I was proud of her.

Last weekends have been good. I've met my friends from close and a bit further distances in time and.. normal distance. I don't even remember all of them but I'd like to thank all the people who make life worth it :D

I don't know why I always wine here in my blog. I wine too much in the real life, too and I'd like to get rid of that unpleasant habit of mine. I never write abou the things happened because everybody else does and I can just remember them and get the feeling in my head.

Lallallaa!

El que?

2008-09-25T13:24:00.001+03:00

Ireland?

Aha!

2008-09-17T16:14:00.002+03:00

Finally, finally things are getting better and clearer! I have a job which I will change as soon as possible but all together I have fun so my financial situation is quite ok. It could always be better as we all know but who cares! Number two in my happy list is that the day after tomorrow we are going to have a (hopefully) pleasant friend weekend on a cottage with sauna and a possibility to swim in the colder than cold water. I'm really looking forward to doing nothing just drinking wine in my underwear and talking shit with my beloved ones. Then the yippee nunber three is that I'm going to Dublin the 31st of October! Haa! Just for a few days but anyway, I'm happy to go there to see everybody once again!

Helei!

Yes

2008-08-31T13:35:00.002+03:00

There happened a lot when I was 22 and down. I appreciate that year as the best so far. Hopefully it will only get better.

Now I'm 23 and I don't know if I'm not-so-down or downer than I was before. Can you tell me?

Elämä urilleen ja silleen

2008-08-30T16:21:00.002+03:00

Olen täällä taas, tällä kertaa näin Suomeksi. Ihan pakko sanoa vain, että on mukavaa puhua suomea kun se on niin helppoa ja kun sitä osaa käyttää niin luontevasti ja kun se on niin rikas ja voi mitä kaikkea! Eli hei vaan.

Olen töissä taas, villi vapauskesä jäi taakse ja harmaa arki puskee väkisin esiin itsensä niin harmi kuin se onkin, ja niin paljon kuin haluaisinkin pitää kiinni vapaudestani, en vain voi. Tai voisin toki, mutta likviditettiongelmat saattaisivat yllättää melko piankin, joten siksi olen pestautunut uuteen työhöni Tiimari-tätinä. Tai tyttönä, miten sen nyt haluaa ottaa tai keltä kysytään. En ole ihan varma että olenko nyt aivan täysin oikealla alalla, mutta siihen asti kunnes löydän jotain mielekkäämpää tai turrun, pysyn siellä. Eli todennäköisesti itseni tuntien pysyn siellä maailman tappiin asti.

Olin sanovinani velä jotain muuta, mutten sitten sanokaan kun unohdin mitä aioin. Hejsan!

Nyt mä sen tajusin

2008-08-03T22:39:00.000+03:00

Kaverit on se paras juttu tässä maailmassa.
Kiitos että olette olemassa.

Long time no write

2008-07-29T17:29:00.002+03:00

Hello again my friends (if there still is any). Last times have been quite busy despite of my never ending freetime. First of all my Spanis came to visit this wonderful Finland of ours (and Norway, too). We had good time driving around more than 2000 kilometres. We went to Raattama, Alta and back. It was nice. And it's always as amazing to see the midnight sun. I didn't even remember it was like that! We saw a rainbow at 12 at night. Norway was also beautiful, I really wanna go back there. Maybe not to work at the fish factories but to visit. And I'm going to: Road Trip 2008 part Two is about to take place during the last weeks of August. Well, anyway. With the Spanish we also concovered Helsinki, Turku and Tampere. And I came to a conclusion that Finland actually is a nice place. I might even stay here for a while now :D

This summer has been interesting. Ups and downs, loads of both. A bit boring sometimes but most of the time it has been a blast. And it's not over yet! We still have few moments to go before the time of a bit more open people is over. During the winter everybody just crawls to their nests and stays there waiting for the summer. It happens every single year. It has happened to me 23 times. It's so familiar at the same time and yet it seems new and weird and different every time. Last year I missed the winter. How about this year? Tampere or an adventure? Who knows!

Hints, please!

2008-07-09T11:21:00.002+03:00

I'm not begging you for flaksi now, I'm begging you to give me some hints, ideas, help of any kind for me to be able to decide what, what on earth I'm going to do in the autumn. Please, I'm lost so maybe you can help me.

Now to non thinking territorio: strawberries, Ilosaari, Spaniards and Lapland are waiting!

Good Mood.. or not

2008-07-02T23:00:00.002+03:00

It's one minute past 11 in the evening and I still can see everything outside clearly. The sun has just set and I'm okay. Finally. Since I came here I haven't been that happy with my decidion but since Provinssi everything has seemed more okay than in a while. I like my friends here like hell! And now it's so easy being with them. I can call anybody I want and I don't have to do it secretly from work phone. I can travel a few hours in a train and I'm with somebody else again. I don't get bored during weekends, I have too much plans. But on the other hand I get a bit frustrated during the weeks because everybody else is working and I don't have anything else but my freedom. Bummer.

The other thing that makes my perfect mood to swing every now and then (especially now) is my uncertain future. I thought I was totally free from my school but my friends tried to talk some sense to me and now I'm actually concidering of going back there. But I don't know.. Anything. Again :D And fuck that bugs me.

I'm listening to music and I came across my Irish favorite that I just cannot listen at the moment because I miss so much being there. Now it hit me! Missing the people and my life there. Second fuck.

Aaaaaaaaargh. I'm happy but troubled. I need to make decisions which I would rather postpone as I have done so far. But I guess sometimes you actually have to sort your shit out.

Krhm

2008-06-17T17:29:00.002+03:00

Hello again everybody and sorry for being a bit late. But yes, I'm still alive even tho it doesn't always seem like that.

I don't know exactly how I feel at the moment. I wasn't too happy going away from Dublin in the first place and it seems that the mood is stuck on me. Of course it's wonderful to see all the people I haven't seen in a while and it's great to be able to be just you, not having to make that many first impressions all the time. I can relax. But on the other hand I'm a bit bored as someone predicted before I went. I still don't have a job (even tho I wasn't even supposed to have one but I realised once again that money doesn't grow in trees) and because everybody else has one I don't have my friends around all the time. But because I DON'T have a job I can travel and see all my beautiful friends.

Last weekend I travelled to Provinssi to see all my people and loads of bands. It was nice but not as great and crazy as it has been before and I felt frustrated almost all the time and yet again I don't know why. I don't seem to know much. When I saw Paula Koivuniemi playing all her angient hits I could not help crying. It must be hormones.
The week before I travelled to Sweden which was very nice if we don't count some down sides of that very visit. Life is weird, relationships difficult and making up your own mind unbelieveable hard!

Less thatn a month and my Spanish are going to come here!

I feel restless.

End of story

2008-05-25T20:57:00.002+03:00

I'm going now. An end of an era is here and it's sad. I know summer is going to be a blast and it's wonderful to see everybody, but still. I will miss these people here a lot. A lot more than I thought I would when I came here. A lot of Is in the sentence. Narcisist.

But hey, gotta go. Dinner at 10 Mount Shannon Road for the last time.

Cramp

2008-05-01T17:11:00.002+03:00

Yestreday I played Guitar Hero for the firs time. Maybe for a half an hour but my hand still hurts. Great game tho!

The second last day at work. The first of May. Nothing to do. Nobody's working. All the Europe has a day off but we here in Ireland because they don't celebrate the day of labour. Damn them. But who cares, one day and I'm off! Bank holidays for three weeks! With a certain Swede! Hey, lazy times! Then Spain and then Ireland outside Dublin! Escalation mark is my friend!

Sussu and Ansku are ment to be journalists, I salute them for the story in Gonzo! Great job :D

And I'm selling my principles: I'm trying to find a job (part-time, lets not get too carried away) because I didn't exactly save enough money as I was ment to. So it means some crappy job, cleaning maybe. Vittu. Well, what can you do when you feel like the money is never going to run out, you feel so rich that you can drink in the pub all the time, drive taxis all the time, travel and spend like hell all the time. But it has been good. No regrets! Go for it if you feel like it! My only principle at the moment is that I don't pay for the Luas.

Random scribbling. Off I go.

Moi mä taidan mennä kohta!

2008-04-22T13:19:00.002+03:00

Leaving gets closer and closer. Last sunday I laid on my bed in feetal position thinking that I don't wanna go home. I rolled in self pity made by Annu herself. Stupid. Stupid stupid. I realised that on way to work you have time to think everything and much more. I realised that it's stupid to be sad because I can choose between two goods! I can choose the better and I'm sad! What the hell? Both have their up and down sides. Here I have new nice people I really like. Back home I have people I have known longer which I really like. I know summer in Finland is gonna be a blast but summer here would be that as well. On the other hand I don't see a future here. Ireland's expiring date is soon. But maybe not forever. I can always come back. I always will have flat to go to and finding a job shouldn't be that difficult either. But. I've already been there. Now I can concover other places, see other nice people who I will really like. Maybe in Norway in some random fish factory. Maybe in Spain working in Keiths Irish pub. Maybe in Rovaniemi. Maybe working as a cleaning lady in Helsinki and quitting after three weeks :D

Kesäkesäkesä!

2008-04-16T16:24:00.002+03:00

Kesäkesäkesäkesäkesä! For a long time now I haven't been excited of the new summer which is here soon but now that it seems closer I'm getting my summer groove back. Music helps, it gives flash backs of last summer which everybody who knows me will know that I rank as the best ever. Sun helps, too. Actually it's the main reason for getting on the mood. I think everybody uses solar energy on some level. I've been missing the light and the warm. It's so good to wake up when you can see the sun rising behind the curtains. It doesn't hurt that much even it still is six o'clock in the morning.

Ps. Vitun italialaiset kun ne ei koskaan pidä turpaansa kiinni.

Haa!

2008-04-10T12:42:00.002+03:00

Summer, baby!

Yesterday I made a request for some random program here at work. You have to put in a reason why you need that very program for you. As Business Justification I happily wrote: For work, baby! I got a little feedback. Apparently the very request was supposed to go to several managers even outside of this office. Lovely. I laughed my ass off.

Have a pleasant day, suck up.

Bob

2008-04-09T12:17:00.002+03:00

I have a student here at work. His name is Bob. He's a very scared looking too much coffee dringking red balloon with painted eyes and mouth. He's a good student. He doesn't talk too much and listens intensively everything I say. Tho sometimes he gets a bit carried away with his new mate Half a Head of Spiderman Box. Tut tut. He's going to make a good call centre agent one day. I have faith in him. Go Bob!

I think this issue is going to be work related. It should be because I'm going soon and then I don't have anything to tell any more. Workaholic. You wish. I quit yesterday. I was supposed to quit after one week or actually after the first day but I got lazy and so I stayed. I wonder if life had gone otherwise if I had quit earlier and went to do something totally else. Possibly. Probably. Anyway, I quit. The second time in one year. But this is just a bit different from the last one, no switching from a crappy job to another. This time I had a plan. A good one. Not the best in the world but good enough: to do money not to have to do anything what so ever in the summer. Nada, niente, ei mitään. After that, no plans.

Now, I'm playing Finnish dialekt game.

Strange

2008-04-02T13:26:00.002+03:00

And weird. They have been the words I've used the most latetly. Strange and weird things have happened. To me and to other people. The far best of yesterday was something I at some point thought as an April Joke but unfortunately it wasn't. It was something so unbelieveable that I actually didn't think could ever happen. But obviously I was wrong. Hahahaa! Actually it had something to do with me as well but who cares.

Something else confusing has happened as well. Someting good tho, funny even. A nice person not that far from home popped into my life tho he has been there all that time. Weird. Strage. Nice. Life has changed in 5+ months. In good and bad ways but at the moment I'm pretty happy with my situation. The only bad thing is that I'm going soon as I've said before. My time is running out more quickly than I expected and panic is rising. My plan was to go in a month. And I'm going in a month. One wise person that you might have heard of once said
"Life is happens while you plan some other things" (John Lennon). True. Goddammit anyway.

But no worries, take it as it comes.

Nonsense

2008-03-27T13:25:00.002+02:00

I feel like writing tho I don't exactly have anything to say. Just that things have changed so much since I came here. Allmost everything is different. My home, my job, my relationships, my things of seeing life, my sould I would say. As I've said before, I've learned things. New things, old things, things that are right infornt of your nose but you just cannot see them. Thanks especially to Päivi and Guillermo, I think I've grown as a person. Or hell, I'm not fucking Jesus just a basic person trying to live basic life maybe differently than someone else basic person might.

Yippee, my souvenier from Amsterdam came yesterday in a perfect shape! The Gardai didn't caught it thank god! It would have been such a waste of money and effort. The greetings in my card were written in a state which made membering a bit difficult and said "no fucking clue".

Whining to be continued.

Since then

2008-03-25T14:07:00.003+02:00

It has happened a lot. The firs thing is that because I'm such an international person, for a change i thought of writing my blog in English as you might have noticed already. One of the other things that happened is that I saw my friends Sussu and Ansku, we went to Amsterdam, got a little high, laughed alot, slept alot, walked alot and went to spent a night at some random 22-year-old Russian at the moment living alone in a huge house (with strange stairs with capital S), working for Shell and having millions of eggs in his fridge guy who has some interesting things to point out of the True Russian Democracy. We had fun. Our Spanish roommates at the hostel dipped mushrooms to yoghurt. We didn't want any cos we weren't at the same planet anymore (except Ansku, who seems to have a strong recistance for space cakes). No getting druu, no hard drugs, only huge smel of möyhy everywhere you let your foot down. And that's the story of Amsterdam. Oh yeah, one thing I have to mention: the red lights district was a truly interesting place. A bit dodgy as well because there were not women what so ever if you don't count those in the windows flashing their boobs. And then men going in to bordells and negotiating of the price. What an exiting job they have! The monday after week being happily unconcious about the boogie called work was as horrible as you can imagine.

Nothing else has actually happened since. Tho last weekend pissed off because no party on Friday as promised thanks to my lovely housemates I ran off to mountains in Wicklow with a workmate and his friend. God I've missed being in the middle of nowhere! No cars, no lights, no noise, no thousands and thousands of people in sight pushing you around from their way. No knackers. Walking, on the top of a mountain where it was so windy that nowhere where I've been before! It was almost impossible to stand. On the way down we experienced the four seasons in five minutes, it's not natural, man! It was so great to lie on the ground sun shining as it was summer and the only thing you could hear was the wind blowing. Summer is here soon!

Yes, summer is here soon. And summer being here means me having an expiring date. Or Ireland having an expiring date for me. Well no matter which way you want to look at it I'm going to be off soon. Difficult thing. Hard choises.

Hidas, niin hidas

2008-03-04T10:32:00.003+02:00

Jee, Amsterdam! Jee, Pariisi! Matkustaminen on mukavaa, turistikoiminen kivaa, ihmiset mahtavia ja taas pitkästä aikaa olen hyvin onnellinen! Melkein jo unohdin miltä se tuntuu kun naurattaa vaan ihan ilman syytä kun on vaan niin pirun iloinen että on olemassa ja että kaikki muutkin jutut on olemassa :D Ylitsepursuavan positiivista, tiedän, mutta sille ei vaan oikein voi nyt mitään. Aurinkokin paistaa! Haa!

Elämä muuttui jotenkin aika paljon kun Päivi meni pois. Olin vähän surullinen siitä, sillä toista ymmärtää puolesta sanasta. Mutta toisaalta on siistiä olla täällä ihan yksin ilman ketään todella tuttua. Ensimmäistä kertaa ikinä! Pelkäsin että se olisi kummallista, mutta se onkin ihan kivaa. Silti on vähän ikävä ihmisiä, mutta toisaalta täällä elo jatkuu enää pari kuukautta ja sitten koittaa kotimaa. Ehkä :D En tiedä, tällä hetkellä ei oikein huvita hakea kouluun, ei huvita mennä amiskaan kuusitoistakesäisten rienattavaksi. Ei huvita elää jokapäiväistä elämää Suomessa, tosin uskon tämän tunteen johtuvan suureksi osaksi siitä, että aika täällä on rajallinen. Tai toisaalta, miksi? Tällä hetkellä kutsuu Norjan kalatehtaat keskellä ei mitään ja sitten Australia tai Argentiina. Tai sitten ei. En ehkä suunittele taas mitään. Paitsi että kesä Tampereella tekemättä mitään järkevää on aika varma.

Viimeaikoina tapahtunutta: kävin Pariisissa. Oli kivaa. En ollut ihan maailman innoissani lähtemään, sillä tiesin, että rahanmenoa ei voi estää niin millään. Mutta toisaalta ihan sama! Se on vaan rahaa. Pariisi on tyylikäs, kaunis ja ranskalainen. Ihmiset kulkee kaupungilla patongit kainalossa ja kaikkialla on kahviloita ja leipomoita ja hyvää ruokaa! Nyt ymmärrän miksi kaikki sitä hehkuttaa niin paljon! Käveltyä tuli tuhansia kilometrejä, uusittua visiitti Disneylandissa, nähtyä Versaillesin ökypalatsi ajeltua metrolla hyvin paljon. Piru vieköön RER-junat! Pariisi on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tällä kertaa jopa eksyin kirpputoreille. En ostanut mitään :D Sata kiloa viikossa on edelleen toteuttamisen arvoinen tavoite!

Työkavereiden kanssa suunniteltiin ruoka/kitaransoitto rannalla/kaikkien kotimaassakäymis -turneeta kesän lopussa. Suomeen, Szigettiin, Italiaan, Espanjaan, Portugaliin. Kesäkesä! Se on vaan puhetta mutta ois siistiä. Tajusin muuten vasta vähän aikaa sitten, miten kiva töpaikka meillä periaatteessa on, vaikka työ onkin paskaa. Ihmiset on vaan tosi kivoja ja niiden kanssa tulee hengattua paljon vapaa-aikanakin.

Iloa kaikille!

Auts

2008-02-19T13:05:00.003+02:00

Totuuden kuuleminen itsestään on aina vähän ikävää, jos ei ole maailman paras ihminen ja pyhimys, ja varsinkin silloin kun on pakko myöntää, että joo, niinhän se oikeastaan on, olet oikeassa.

Tiedän että tekoni eivät aina ole fiksuimpia ja välttämättä loppuun asti harkittuja, mutta ystävät, yrittäkää ymmärtää, että minäkin olen vain ihminen. En todellakaan maailman paras enkä varsinkaan pyhimys. Mutta yritän. Yritän kovasti ettei teoillani olisi liikaa negatiivista vaikutusta muiden elämään. Yksin neljän seinän sisällä voi olla mitä vaan ja tehdä mitä vaan mutta ei enää sitten kun astuu ovesta ulos. Sitten on pakko ajatella. Mutta omaa napaa kauemmas on todella vaikea nähdä. Toisen asemaan asettuminen vaatii uskomattoman paljon yritystä, eikä silti aina onnistu.

Matka paremmaksi ihmiseksi on loputon ja täynnä epäonnistumisia. Mutta ehkä lopussa seisoo kiitos.

2008-02-13T11:26:00.002+02:00

Ei aina vaan kivaa ellei välillä jotain huononakin. Tänään ja eilen meni taas hermo kämppiksiin. Me saatiin 700 euron sähkölasku, mutta kukaan ei tehnyt mitään sille, että ihmisten huoneet on kuumia kuin helvetit ja sähköä kuluu (mutta vain kaksi tuntia kerrallaan ja kaksi tuntia se on pois päältä mutta kuitenkin koko jumalan päivän enkä ikinä edes ole huonessani vaan alakerrassa tai katsomassa vitun Will & Gracea sun tietokoneelta mussun mussun läpälää). Vitun urpot maalaisjärjettömätkaupunkilaisranskalaiset. Vittu. Ja eilen mun piti pestä pyykkiä kun kaikki vaatteet on taas likaisena, mutta Fred halusinkin pestä pyykkiään ja sanoi että voit laittaa pari juttua mukaa mutta Tristanin pyykki oli koneessa joten Fred ei voinutkaan ottaa niitä sieltä pois eikä siis pessytkään mitään ja voi että ärsytti vaikkei se ollut edes suuria asia muttei ole enää puhtaita housuja joten vittusaatana.

Ärsyttää. Talo on kiva vaikkakin vähän kylmä ja surkea kylppärinen, mutta en vaan jaksa niitä ihmisiä.

Sori kun kiroilen, ei vaan juuri nyt mahda yhtään mitään sille että vituttaa niin armottomasti.

24 hour party people

2008-02-12T12:02:00.000+02:00

Ikuiset bileet ainakin viikonloppuisin. Hyvä tosin edes niin, sillä viikot ovat kuivaakin kuivempia elämällisesti, kuten olen joskus varmaan saattanut mainitakin.
Mutta niin, viikonloppu oli kiireinen ja ohjelmallinen. Perjantaina peruspubi-ilta, kotiin, nukkumaan yhen maissa, perusherätys lauantaina kuudelta, että lähdetään katsomaan Moherin Cliffsejä (tosin melkein jäivät näkemättä todella yllättävän aamukoomauksen takia), ikuinen istuminen bussissa, Cliffsit, hullu tuuli, valtaisat aallot, itsemurhahimoiset lehmät ja hämmentävä tapaus kesken kaiken; kuunneltiin Päivin kanssa omia mp3:sia, sanoin Päiville, että Bloc Party on hyvää musiikkia, se kysyi että mikä biisi, Like Eating Glass ja Päivi oho niin mullakin! Se oli selkeästi merkki joltain ylemmältä taholta.

Välikommenttina voisin mainita, että täällä on oppinut asioita ihan hirveästi. Ei välttämättä käytännöllisiä, mutta asioita elämäst. En tiedä, olisiko ne tajunnut joskus myöhemmin jossain muualla, mutta olen iloinen, että tajusin ne asiat täällä, juuri nyt. Mutta vaikka on tajunnut monia monia asioita siitä miten maailma ja ihmiset toimii, ei aina kykene toimimaan kuten haluaisi. Ei se vaan mene niin.

Ja sitten vähän kevyempiin aiheisiin. Tosiaan, kahdentoista tunnin bussireissun jälkeen tultiin kotiin ja väsytti ihan hulluna, mutta olin luvannut työkaverille mennä bileisiin. No, mentiin eka pubiin, sitten bileisiin joskus yhden maissa (taksilla ajelu on ainoa asia täällä joka on halvempaa kuin suomessa). Heti ensimmäisenä kun pistin pääni sisään ovesta, näin kaksi kämppistä hostellilta. Toinen heti toimitti, että joo, kaksi sun kämppistä on täällä myös. Parasta, Dublin on maailman pienin kaupunki. No, ei se mitään. Juotiin, möyhyteltiin ja pidettiin kivaa. Oli esiintyjäkin, tulipalloilla taiteileva poika. Ei tosin DJ:tä kuten meidän bileissä :P Työkavereita, randomihmisiä, teamleader (joka ei tykkää musta yhtään), henkeviä keskusteluja (joista muistan vaikka mitä), sammuneen ihmisen naamanmaalaus, möläytyksiä ja moshpit keittiössä. Oli kivaa.

Joka maanantaiaamun ensimmäinen puhelu tuottaa tuskaa.

Tuparit

2008-01-28T18:06:00.000+02:00

Tuparit oli oikeastaan juuri niin hyvät kekkerit kuin niiden odottikin olevan. Tiedättehän sen valitettavan tapahtumasarjan, että kun jotain asiaa oikein odottaa niin sitten se ei välttämättä olekaan niin hyvä, sillä odotushorisontti (muistan jotain vielä koulusta) on niin taivaissa. Mutta onneksi tällä kertaa oli sopusointu ja mahtavaa.

Olin ilmoittanut bileiden alkamisajaksi kello 6, sillä tiesin, että kaikki on vähintään 2 tuntia myöhässä. Ensimmäinen vieras taisi saapua puoli 8 maissa. Deejiin oli tarkoitus saapua kymmeneltä, mutta se tulikin puoli 1. Ei ongelmaa, bileet sen kun vain paranivat, go DJ Fabra!
Päivin kanssa tehtiin boolia (vaikka urpo ranskalainen kämppis (jonka kanssa työkaverini vehtasi loppuillasta, en anna ikinä anteeksi :D) sanoi ettei tuo ole mitään boolia), joka oli hyyyvin vihreää sen seurauksena, että kaadoin vahingossa puoli pulloa karamelliväriä päivin Putkimieheen ja pöydälle. Loppuillasta käteni oli marsista. Ihmiset olivat innoissaan boolista ja tulivat hyvin känniin. Oli kummaa kun keittiö oli ihan täynnä täysin uppo-outoja ihmisiä jotka puhuivat, yllätys yllätys, ranskaa, sillä noin puolet vieraista oli Kuningattaremme Fredin työkavereita. Onneksi siis Fred sekä, Alexis, Keith ja Jacomo (niin se sanotaan) kuoriutuivat vaatteistaan tanssilattialla, joka oli oivallisesti sijoitettu vessan viereen (ystävämme Keith kertoi myös saaneensa randomstondiksen ja käyneensä runkkaamassa vessassa ilon ollessa ylimmillään puolen metrin päässä). Fred sanoi itsekin, etteivät ihmiset töissä enää katso häntä samalla tavalla tämän jälkeen :D Päivi väsyi kesken juhlinnan valitettavaan vihreän liman ylitulvintaan. Itse jaksoin ehkä viiteen. Oli huippua, ja aamulla talo myös sen näköinen. Ja ai niin, poliisit kävi :D

Keikkamatkaraportti

2008-01-21T10:04:00.000+02:00

Tytöt Angstaa maailmankiertue jatkui länsi-Irlantiin, Galway'hin ja pieneen Clifdenin kylään.
Keikkamatkalla tapahtunutta: slow-pauhu bändi irkkupubissa Galwayssa, Keski-Maan vuoret ja kolme lehmää jonossa, jotka heijastuivat peilityynestä järvestä, käpistely vesisateessa ja lampaanpaskassa, paikallisen 2000 asukkaan kylän finedine ravintolaan tutustuminen, silmätikkunaolo pubissa, sata kertaa sanottu lause "those two girls", paikallisen randomäijän tarjoamat juomat, tarjoilijatyttö tuli sanomaan, että nää on tolta ruskavillapaitaiselta äijältä tuolta (paras juttu ikinä), perseet paikallisessa Club JC:ssä (jonne sisäänpääsy maksoi kympin!), jatkonetsintäyritykset paikallisten lammasfarmarien kanssa jotka päättyivät luultavasti pojista tykkäävien poikien omiin privaattijatkoihin, herääminen huonetoverimme Kävyn huvittuneisiin äännähdyksiin ja lopuksi krapulaisen loistava idea lähteä kävelemään 12 kilometriä nähdäksemme Atlantin valtameren. Se oli aika suuri ja siitä kuului koko ajan valtava etäinen pauhu vaikkei edes tuullut.

Viimeinkin

2008-01-18T11:16:00.001+02:00

Tänään pääsen pois Dublinista, pitkästä aikaa! Viimeksi olin Dublinin ulkopuolella kun kävin Suomessa. Mitä vittua? Luulisi ettei matkustaminen olisi niin vaikeaa. Mutta on se, kun ei ole kavereita joiden luokse majoittua määränpäässä ja joiden kanssa pitää kivaa, toisin sanoen ei ole niin suurta tarvetta matkustaa. Maisemat ei korvaa kavereita.

Siis, Galway'hin tänään ja lauantaina Clifdeniin, minkylään länsi-luoteisrannikolla. Jee, luontoa jos ei sada hulluna! Ratsastusta jos ei ole liian kallista! Hirveästi rajiotteita, mutta toisaalta, ihan sama. Tekee sitä mihin pystyy. Mutta kuitenkin, ihanaa päästä pois. Normiviikonloppuna aina yrittää tehdä jotain järkevää, mutta se lipsahtaa hyvin helposti siihen, että heti perjantaina eksyy pubiin sekalaisten ihmisten kanssa ja sitten tulee on krapula. Ennätys on kahdesta kaljasta. Eikä sitten saa tehtyä mitäänja mujuu vain kotona kun on kykenemätön aktivoitumaan. Hmph.

Naurattaa. Töissä ollut vasta tunnin mutta repeillyt yksikseni jo monta kertaa. En tiedä mikä, mutta mieluummin nauran kuin itken.

Serkkuni Iiris ylpeänä esittää: Herra Sierain ja Sakuset!

Pakko kääntää ajattelu positiiviselle.

Niin se elämä heittelee

2008-01-15T12:05:00.000+02:00

Häränpyllyä. Omituisia muutoksia. Ei aina niin hyviä mutta toivottavasti ei kuitenkaan liian huonoja ratkaisuja. Kyllä se siitä. Aika parantaa. Kuka on latteuksien kuningatar?

Aina voi olla epäaktiivi

2008-01-08T17:03:00.000+02:00

Viikonloppu meni hämmentävissä tunnelmissa. Perjantai semitellen, koko lauantai turboissa ja sunnuntai tehokkaasti sängynpohjalla nauraen ja tuntien huonoa oloa. Minun, Päivin ja Keithin (irlantilainen semiärsyttävä henkilö) yksityinen pubiryömintä oli hyvin humalapitoinen eli toisin sanoen se toteutti tehokkaasti tarkoituksensa. Viimeisistä pubeista en sitten muistakaan ihan hirveästi. Vain sen, että Päivi pokasi Dublinin palomieskalenterin Mister Mayn ja aamulla kuulin ääniä jotka viittasivat hallitsemattomaan bulimiaan ja katoamiseen :D

Muuten olen epätyytyväinen elämääni.

Uups

2007-12-26T14:34:00.000+02:00

Olen ollut taas tunnollinen ja ahkera kertoessani koko maailmalle elämästäni Irlannin ihmeellisellä saarella. Ja huomatkaa, taas ihan äiden kera.

Oli aika ennen joulua ja sitten joulu. Oli yhdet turbobileet ja visiitti sekä Suomessa että Belfastissa. Kaikista edellaämainituista tapahtumista pidin kovin. Ennen joulua tapahtui kuitenkin myös muutto. Taloon. Ranksalaisten kamppisten kanssa. Jo ennen muuttoa olin hieman epäileväinen ja taloon muutettuamme ongelmat ovat tosissaan alkaneet. Ei, suurin ongelma ei ole kuinka pääsen töihin aamulla (vaikka työmatkani pitenikin lähes puolella, ja kallistui saman verran), vaan se, että ihan vitun urpot ranksalaiset kämppikset on ihan vitun urpoja. Niille on valtaisa ongelma, etta me Päivin kanssa ostetaan omat ruuat ettei raha-asiat mene ihan vituiksi ja koska syödään aika eri ruokaa ja ihan eri aikaan. Muutenkin ne haluaa jakaa koko elämänsä meidän kanssa, mutta ei kiinnosta! Pitkään aikaan en ole menettänyt hermojani ja tapellut kenenkään kanssa, mutta nämä ihmiset saa aikaan aggressioita hyvin helposti. Vittu.

Muuten on ihan mukavaa. Töissä menee jo paljon paremmin kuin ennen vaikken mistään välttämättä aina mitään tajuakaan. Ja Päivin kanssa tosiaan käytiin Belfastissa, joka on varsin mukava pieni kaupunki. Tai pieni, Tampereen kokoja. Mukava kumminkin. Kävin myös kotona viikko sitten ja se vasta mukavaa olikin. Melkein tein oharit Irlannille ja jäin kotiin. Mutta vain melkein. Helppoa ja mukavaa elämää mutta mitä tehdä? Täällä teen rahaa. Että ensi kesänä on sitten mukava vaan olla ja lojua. Mukava on kappaleen sana. Kuinka mukavaa.

Joulu oli ja meni. Tehtiin Päivin kanssa kaikki laatikot mitä olemassa on, pipareita leivottiin ja sitten vielä jälkkäriksi luumumössöä ja riisipuuroa (paellariisistä) joka onnistui varsin mallikkaasti. Muuten joulu ei sitten tuntunutkaan miltään. Ulkona satoi vettä ja sisällä tapeltiin. Mikä idylli.

Hullu fiilis

2007-12-03T17:10:00.000+02:00

Kun kavelin lauantaiyona kotiin toista, oli ihan uskomaton olo kavella pitkin O'Connells streetia (paakatu) kohti valtavaa joulukuusta tuulessa vasyneena, toisena paivana joulukuuta Irlannissa. Yksin keskella yota. Irlannissa. Niin se elama heittelee.

Mita hittoa?

Kirottu saa

2007-12-03T16:43:00.000+02:00

Saa merkityksessa ilmastollinen ilmio. Mukava saari, mutta pirulliset kelit. Joka paiva paistaa, sataa, tuulee, paistaa, tuulee, sataa, sataa ja taas uudelleen alusta. Uskomatonta. Viikonloppuna oli kuulema lansirannikolla ollut kolmetoistametrisia aaltoja ja jotkin hullut ole menneet surffaamaan sinne. Hulluja, kertakaikkisesti. Iankaikkisesti. Amen. Mutta joka tapauksessa, lenkillekaan ei paase kun sataa aina illalla, vaikka aamulla on ollut loistava keli. Pian minusta tulee yhta suuri ja mahtava kuin Neuvostoliitosta. Tai ainakin yhta valtava. Lotina vaan kuuluu kun kuljen ympariinsa. Siis kun en istu television aaressa.

Otin tanaan toiset loparini tana vuonna. Soitin pokepomolle, ja sanoin, etta kiitos mutta ei kiitos. Haluan hieman omaa elamaa eika se tyo tosiaan ollut mulle. Onneksi se oli vain etta no hard feelings, ihan ymmarrettavaa, mutta etta jos tunnet jonkun joka on kiinnostunut, niin kerro ihmeessa. Doorlady, anyone? No.

Ei muuta sanottavaa. Kuin se, etta olisipa hienoa ja mahtavaa tulla jouluksi kotiin. Hakea kuusi, syoda puuroa, kuunnella joulurauhan julistus ja loputtomia joululauluja, kayda saunassa, syoda niin etta maha halkeaa, avata lahjoja ja illan paatteeksi tuijottaa telkkaa yohon asti.

Ai niin

2007-11-28T16:08:00.001+02:00

Pokehomma oli kummaa (irlantilaiset teinitytot nayttaa huorilta ja Guillaume loysi lattialta tekotissin) enka kuollut paniikkiin vastatessani ensimmaiseen puheluuni. Kysymyksia?

Lahes ahkera

2007-11-28T13:24:00.000+02:00

Moi. Oon Annu. Oon kakskyta kaks ja mulla on kaks tyota. Asun Dublinissa. Teen vitusti rahaa ja lahen sitten meneen jonnekin. Vittu.

Joo, runosuoni on tulvillaan hyvaa ja kaunista tekstia. Viides viikko norttitoissa ja olin ekaa kertaa poissa toista. Kipeana. Kovin. Hirvea kuume iski maanantaina kun kiva poika oli kaymassa. Tiistaina se jatkui, eika syy poissaololle ollut ainakaan edellamainittu tai salakavalasti takavasemmalta yllattanyt maanantaikanni ilmaisen viskinmaistelun jalkeen. Valihuomautuksena voin kertoa, etta viski on kammoittavaa litkua, alkaa lapset koskaan ikina siihen sekaantuko. Mutta viikonloppu oli varsin miellyttava tyhjantoimittamisineen ja hengauksineen. Huomasin juuri vahan aikaa sitten saman kuin Irlantikumppanini Paivi, etta hostellielama alkaa pikkuhiljaa riittaa ja oma rauha on joskus kultaakin kalliimpaa. Ei silla, etten pitaisi ihmisista hostellilla, mutta silla, etta niiden ei tarvitse tietaa joka ikista liiketta ja olla paikalla aina kun olen "kotona", kun on mun aika rauhoittua.

Noin ylipaataan talla hetkella on positiivisemmat fiilikset kuin hetkeen. En tieda johtuneeko siita, etta kukaan urpo ei soittele ja ole ongelmainen, vai siita, etta yksinkertaisesti vitutuksen aika on taas ohi. Se tulee aalloissa. Nyt olen taas matkalla harjalle. Jee.

Haa

2007-11-18T22:15:00.000+02:00

Toinen viikko töissä takana. Olen jo oppinut paljon uutta tietokoneista, mutta lähestulkoon jo kaiken autuaasti unohtanut. Kun ei oikein kiinnosta, niin ei oikein kiinnosta. Todennäköisesti kuolen paniikkiin kun pitää ottaa vastaan ensimmäinen puhelu. Kun muut tekee sen, se näyttää niin helpolta. Ne tietää mistä on kyse ja mitä tehdä asialla ja miten varmistua, että kaikki tosiaan toimii. No, osaan nykyisin ehkä vaihtaa salasanan kolmeen paikkaan. Jee. Asiasta aasiaan siis, aloitan tänään toisen työni. Uusi ja uljas uravaihdokseni on siirtyminen nöräyksestä naisovimikoksi. Minä, kääpiö verrattuna ihmisiin, jotka siinä hommassa normaalisti toimivat, olemassa ovella vakavana kokomustissa ja tutkimassa ihmisiä, ettei ne vaan tuo sisälle mitään ylimääräistä tai vedä vessassa kokaa nokkaan. Jee nro. 2. Luulin vielä eilen, että tämä on vapaa viikonloppu aivan kokonaan, mutta illalla kaljalla ollessani sain tietää, että eipä muuten olekaan vapaata ikuisesti, menet töihin lauantai-iltana. Huusin nou ja nauroin katketakseni. Työt ovat tähän mennessä ennen alkamistaan vaikuttaneet samalla tavoin, mutta saa nähdä onko poken homma yhtä epäkiinnostavaa ja semivastenmielistä kuin it-tukihomma. Toisessa voin olla päivän pelastaja tai idiootti, toisessa olen vain ilonpilaaja. Ja vakava sellainen. Apua.

Saa nauraa vapaasti.

Ei sittenkään

2007-11-10T15:33:00.000+02:00

Eilen olin ulkona ihmisten kanssa sen kunniaksi, että olen 22 ja down. Vitutti tämä kyseinen työ, josta olen jo kertonut, ja loparit vilahtelivat mielessä. Jos nyt ei ihan vielä, mulla on kuitenkin kaksi viikkoa vielä sitä koulutusta jäljellä, jos siihen mennessä löytäisin uuden työn. Mun aikaansaavuusprosentilla mahdollisuus on häviävän pieni.

Oli paras ilta kyllä. Ensin työkavereiden kanssa pubiin Guinnekselle ja sieltä hostellin lestadiolaisaterian kautta homobaariin, sitten puolityhjään yökerhoon (jonka tanssilattialla oli juuri tarpeeksi tilaa) ja lopuksi jatkoille, jossa tytöt tunsivat suurta vetoa toisiinsa ja minä (en siis lue itseäni kuuluvaksi naiselliseen sukupuoleen) ja pojat lähdettiin takaisin hostellille nukkumaan. Tulin taas kotiin kun Päivi heräsi lähteäkseen töihin.

Kuuntelen Damn Seagullsia (jeesus varasti lapseni) ja on ihan kesä. Toissapäivänä Päivin kanssa puhuttiin, että miten mahtava juttu Kesäkymmeniö olikaan. Hulluna hyviä kavereita ikuisesti ympärillä, juhlia ja hengausta. Paljon iloa. Muistan, kun menin junalla silloin Helsinkiin ihan lopullisesti kesäkuun alussa, että hymyilin koko matkan kuin vähäjärkinen ja oli vain niin uskomattoman mahtava fiilis, että ei minkään valtakunnan järkeä.

Olemassa

2007-11-08T19:10:00.000+02:00

Kolmas viikko puolessa välissä, uskomatonta. Ensimmäiset kaksi viikkoa matoivat eteenpäin, kun oli ikuisesti aikaa hengata, ei kiire minnekään. Aloitin työt maanantaina ja tämä viikko on sujahtanut käsien välistä aivan uskomatonta vauhtia. Eilen tuntui jo aika natiivilta, kun istuin bussissa matkalla kotiin. Enää ei häirtitse juurikaan edes se, että ihmisiä on aivan valtavasti joka paikassa, eikä se, että autot tulee päälle miten sattuu ja ihan vääristä suunnista (enää vain harvoin mielessäni kuuluu huuto run for your lives!). Tajusin muuten samaisella bussimatkalla, että rock'n roll on meitä varten keksitty! Kauan eläköön rollaus!

Koti-ikävä ei vaivaa enää kuten ensimmäisen ja toisen viikon alussa. Olen tottunut meininkiin, mutta vaikka hostellissa onkin mukava asua kaikkien kivojen ihmisten takia, välillä palaa hermot kun ihmiset elää kaikki vähän eri aikaa ja ulottuvuutta. Nukkuminen on välillä haaste. Ja se rasittaa täkäläisessä työjärjestelmässä, että päivät on periaatteessa kahdeksantuntisia, mutta keskellä on tunnin ruokatauko josta ei makseta ja ja matkoihin menee noin tunti. Että pyöreästi 12 tuntia joka päivä. Vähän kuin palaisi takaisin Lintsiaikoihin. Vittu.
Ja työstä itsestään: armotonta nöräämistä nörttien keskellä. Voi olla, että muodonmuutos on edessä halusin sitä tai en. Tai sitten otan taas loparit :D

Viime viikolla tuli juhlittua pariinkin otteeseen, kivaa ja hullua mutta armottoman kallista. Nimesin Pääb Van Russumin lauantaiyönä, kun kikateltiin huoneessa neljältä herätellen ihmisiä, Kiimojen Kuningattareksi. Nauratti.

Jännää

2007-11-03T21:32:00.000+02:00

Olen jo suurinpiirtein tottunut elämääni täällä Dublinissa. Tosin työt alkaa vasta maanantaina, että saa nähdä miten kaiken uuden yhteensovittaminen oikein onnistuu. Elämä hostellissa on kivaa ja varsin ihmisrikasta, mikä ei ainakaan näin aluksi ole ollenkaan hullumpi juttu. Saa kavereita, eikä tarvi jumittaa ikuisesti itsekseen. Kuten torstaina, mentiin uusien kavereiden kanssa pintille pubiin, ja tulin kotiin viideltä, samaan aikaan, kun Päivi heräsi mennäkseen töihin :D Kaikki muutkin tekee sitä aika usein, kotiin kun toiset herää ja herää kun toiset tulee töistä. Monia kämppiksiä. Kummaa.

Tänään olisi ollut Block Party Phoenix Parkissa, mutta maksoi kolmekymppiä ja sataa. Melkein ensimmäisiä kertoja. Juuri äsken ranskalainen kämppis, jolla on murtunut varvas, sanoi: You only need know only two things in your life; it could be worse and it could be better. How wise is that.

Oon

2007-10-26T12:28:00.000+02:00

Tulin, olin ja sain toita. Kavin tasan yhdessa haastattelussa, jonka olin alustavasti sopinut jo Suomessa ja se meni helvetin huonosti, mutta ilmeisesti ovat HP:n teknisessa tuessa niin epatoivoisia, etta kuka tahansa epista epin nortti saa toita. Repesin kun sain tietaa ja nauroin vaan koko paivan. Mutta mita valia, sain toita josta maksetaan ihan himona! Tervetuloa matkustelu ja makea elama, ensi kesana en tee toita, hahaa!
Tai saa nyt nahda miten tama tasta lahtee toimimaan, mutta talla hetkella on ihan hyva tilanne noin yleensa. Kamppa pitaisi vaan jostain repia, mutta ainakaan toistaiseksi ei hostellissa asuminen harmita. Kivoja ihmisia. Ihme maa. Guinnekselle keskella paivaa. Jes.

Meen

2007-10-16T13:04:00.000+03:00

Elämä on todella, todella hämmentävässä vaiheessa noin ylipäätään kaiken suhteen. Mutta meen. Irlantiin. Mitä siellä, en tiedä. Katsotaan. Ei paineita. Jännittää, mutta joskus tämäkin on tehtävä. Kummaa. Aina voi olla selkeä :)

Kasa is the key word

2007-05-02T19:52:00.000+03:00

Pahoitteluni edellisen ja tämänkertaisen tekstin pitkää väliaikaa, jälleen kerran. En oikein ole vielä sisäistänyt, että tällainenkin tiedonjakokanava voi olla varsin hyödyllinen ja järkevä.

Hmm. Vappu oli ihan mukava, joskaan ei yhtä hulvaton kuin edellisvuotinen. Toisaalta, sellaista kolmipäiväistä hullua bileputkea voi ollakin aika vaikea hetkeen tai edes koskaan (vappuna) päihittää (festivaalit ovatkin jo asia aivan erikseen). Tänä vuonna vappu kesti kyllä vielä pidempään kuin edellinen. Löysin heti sen alkajaisiksi uuden lempiyhtyeen nimeltään Tigerbombs, ja olen jo jonkin aikaa piinannut läheisimpiäni huudattamalla sitä ympärivuorokautisesti, lähes kirjaimellisesti. Ainakin vappujatkoilla, jotka alkoivat ehkä vaille viisi aamulla ja sisälsivät noin 13 ihmistä. Naapurit olivat lähes yhtä iloisia kuin mekin, mutta sillä ei ole väliä koska kohta muutetaan! Adios ja hyvää loppuelämää!

Sipiliys on iskenyt oikein kunnolla. Tai ei se ole pitkään aikaan kovin kaukana ollutkaan, mutta nyt vasta huomaa sen tiukentaneen otteensa minusta lähes kuristavanlaatuiseksi. Takana ovat villit päivät. Ikävää. Toivon todellakin, että kesäkymmeniö saa asiantilassa aikaan muutoksen. Pikku hiljaa alkaa kyllästyttää, kun mitään ei oikein tapahdu. Ikinä. Tai ainakaan minulle. Toisaalta, ulkona tuulee ja sataa ja paistaa aurinko yhtä aikaa. Eiköhän se tästä taas. Kiitos, Aira.

Ai niin. Laitettiin Pääbin kanssa Martoille viestiä, että miksi pullataikina pitää kohottaa kahdesti. Kuulema siksi, että kaikilla olisi kivempaa. Taas tiedän universumista hieman enemmän.

Long time no seen

2007-04-14T12:21:00.000+03:00

Kylläpäs onkin tosiaan vierähtänyt aika jos toinenkin siitä, kun olen teitä jutuillani viihdyttänyt. On ollut joulukiireitä. Toisin sanoen mitään ei ole tapahtunut. Paitsi olin kotona, jossa on aina yhtä rattoisaa: 20 minuuttia kotona ja otin auton ja menin Päikälle. Oli kuitenkin ihan mukavaa olla sielläkin välillä. Yllättäen sain taas suuren inspiraation ja ompelin kuin hullu koko pääsiäisen lukuunottamatta sunnuntaita, kun oltiin porvareita ja mentiin Tahkolle kuuntelemaan Zen Caféta ja ajelemaan taksilla uukkareita. Se u-käännös maksoi varmaan kaksi euroa. Mutta ei aina voi käsittää. Sitä paitsi löydettiin lattialta 20 euroa. Sitten mukaan eksyi kaksi pokerikortinjakajaa joista toisen aloe vera oli tehnyt itsemurhan ja toisen palmu oli saanut monta lasta. Kerrassaan hämmentävää.

Kesä tulee. Taas. Siihen ei koskaan kyllästy. Vaikka edelleen hiertää hieman tietoisuus siitä, ettei íkinä koskaan ole omaa aikaa enempää kuin kaksi onnetonta viikonloppupäivää kerrallaan. Ehkä olen laiska ja työnpakoilija, mutta ei siinä ajassa ehdi mitään! Mitä tapahtuu festareille, juhannukselle (joka muuten on ihan paska juhla) ja kaikelle olemiselle ja mielivaltaiselle liikkumiselle kesällä teltan ja makuupussin kera? Mitämitä? Mun piti lähteä elokussa liftaamaan Norjaan! Ja olen vain töissä ikuisesti. Voi vittu.

Kesän jälkeinenkin aika on vielä edelleen hakusessa. Mietin, että jos olisin jäänyt hetkeksi töihin vielä Helsinkiin jos olisin voinut, kerännyt rahaa ja lähtenyt ennen joulua käymään Australiassa moikkaamassa Outia. Sitten tulin siihen tulokseen, ettei sillä palkalla hirveästi toiselle puolelle maapalloa lennellä. Joten se suunnitelma taitaa hautautua ihan omaan mahdottomuuteensa. Suunnitelma B olisi lähteä töihin Britteihin ja olla siellä 4-5 kuukautta, elää sipilisti ja lähteä sitten Australiaan, keväällä.. Mutta ei voi tietää.

Tigerbombs on loistavaa musiikkia ja keilaus ihan hanurista.

Tulevaisuuden tuskaa

2007-03-31T11:48:00.000+03:00

Apua. Miksi pitää aina miettiä ja miettiä ja pähkäillä ja vielä vähän ajatella tulevaisuutta kun se ei edes ole vielä täällä eikä millään tavalla ajankohtainen? On typerää stressata olemattomista asioita. Tulevaisuuden ja menneisyyden märehtiminen on typerää, sillä niitä ei voi muutta millään tavalla. Tai tulevaisuutensa voi vaikuttaa, mutta rajallisissa määrin eikä menneisyyttä ainakaan voi enää peukaloida. Hmph. Päivä kerrallaan ja tartu hetkeen, mutta entä jos se ei toimikaan? Saan varmaan sydärin kolmekymppisenä. Hohhoijaa.

Menneisyydestä puheen ollen, kotibileet ovat erittäin jees. Viikon sisällä kahdet ovat aika hyvä saavutus. Ensin järkevä matka Tampereen kautta Seinäjoelle puolikuntoisena päiväretkelle. Bileet kun vanhemmat ovat poissa, voi sitä nostalgiaa ja hauskuutta. Ainoa asia joka erosi entisestä oli hyvin jeesuksellinen päivällinen kaikkine lapsineen saman pöydän ääressä. Ja sitten kahvit ja jälkkärit. Oli mukavaa. Ilta oli juomapelien (myös baarissa), saunojen, baarien ja semijatkojen kera hyvin miellyttävä. Seuraavan päivän seitsenhenkisen lebeperheen automatka poliiseja vältellen oli myös rattoisa. Ainoa niin sanotusti huonompi puoli reissussa oli valitettava mykistyminen jä äänettömyys, joka iski lauantai-iltana ja jatkui pitkälle seuraavaan päivään. Kuiskaaminen on just hyvä juttu. Kotiin kuitenkin selvittiin.

Seuraavat kotibileet sattuivatkin heti perään torstaina. Himoksella, jossa reilulle kymmenelle hengelle oli varattu viisi mökkiä. Ylimitoitusta, mutta mikäs siinä kun päästiin kolmestaan yhteen mökkiin. Vähän eri meininki, kuin uutena vuonna, kun samassa parisängyssä nukkui neljä henkeä :D Kuitenkin. Päivän hengaus lumisten rinteiden vieressä sai aikaan punaisen pään ja leppoisan mielen. Illalla taas bileet saunan (ja idolsin) jälkeen. Tyttöjen ja pojan bändi soitti ja lauloi hyvin. Erinäisten mökistä toiseen siirtymisten jälkeen eksyimme meidän mökkiimme ja taas pelattiin satoja pelejä alkoholin toivossa. Oli kivaa jälleen. Pullonpyöritys ei varmaan ikinä menetä suosiotaan, on se sen verran loistava keksintö. Aamulla vastassamme oli hirveä siivo. Jalat tarttuivat lattian kaikkien mahdollisten eri juomasekoitusten sinne satunnaisesti ja vahingossa levittyä. Illalla vielä tyttöjen kanssa oltiin voitonriemuisia, että kerrankin omaa mökkiä ei tarvitse siivota kun ollaan muualla. Niin varmaan!

Selitys on ikuinen, mutta ei osaa puhua järkevästi. Nyt sentään kykenee. Heippa!

Ups

2007-03-26T13:40:00.000+02:00

Kävelin äsken koulusta A kouluun B ja päätin ottaa oikkarin metsän läpi. Puhuin äidin kanssa puhelimessa. Yllätyksekseni polku oli hieman jäinen eivätkä turbotalvikenkäni (tennarit) pitäneet täydellisesti. Hyppäsin, kaaduin ja löin kännykällä silmäkulmani auki. Housutkin likaantuivat rytäkässä. Aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi aurinko paistaa :)

Jännitystä elämään!

2007-03-22T13:09:00.000+02:00

Kesä tulee, edelleen, vaikka nyt vaikuttaakin kovasti syksyltä. Kaksi talvea ja kaksi syksyä puolen vuoden sisään on mielestäni aika paljon. Perinteinen kysymys, että mitä hittoa?

Kesä on turvattu, ainakin rahallisesti; sain töitä. Siivoan toimistoja kuudesta kahteen joka jumalan päivä koko kesän. Viikonloput ovat sentään omiani (ja palkkaajasetä oli ymmärtäväinen festareiden suhteen, kunhan olisin taas maanantaina kuudelta reippaana töissä :D). Ehdin jo innostua omakotitalon tarjoamasta mahdollisuudesta ikuisiin grillibileisiin ja saunailtoihin, mutta mitä niistä kostuu kun sammuu jo yhdeksältä ihan tyytyväisenä? Huoh. Valiltus on loppumatonta. Auta minua, Aira.

Kipeänä taas. Koulua ei ole tullut viime aikoin harrastettua mitenkään liikaa, ensinnäkin siksi, ettei sitä ikinä ole ja toiseksi siksi, että joko lintsaus tai jokin itsestä riippumaton tapahtuma ovat estäneet kunnollisen käyttäytymisen. Ensi viikolla holtittomuus saa taas vallan, sillä koulua on tasan maanantaina. Torstaina Himokselle, bileet (toivottavasti)! Koti alkaa ahdistaa ja mökkihöperyys uhkaa. Olen ikuinen Jyväskylä orja, sillä typerä tauti uhkaa siirtymisaikeitani mihinkään. Samperi soikoon. Valoa tunnelin päässä, kotiin pääsiäisenä. Jeesus on sun paras kaveri. Se loi loman kuolemallaan, aika reilu tyyppi. Tällä kertaa se ei pilannut kaikkea :)

Jotan hyvää sentään tähänkin pilviseen päivään, Placebo Helsingissä ihan kohta! :D

Kevät!

2007-03-13T09:27:00.000+02:00

Jos en olisi jauhanut ikäkriisistä niin paljoa viime aikoina (lue: aina) jauhaisin siitä hieman lisää. Kuten olen jo muutamien ihmisten kanssa keskustellut, on hyvin jännittävää, että ei olekaan enää 20-vuotias. Mitä kummaa? Onkin kohta 22-vuotias, mutta kehitys on jäänyt jälkeen jo pari vuotta. Älyäminen laahaa perässä, vaikka muuten kokemusta karttuisikin. No, ikä nyt on vaan numeroita, lapsi voi olla aina :D

Kävin Tampereella. Äitini sanoisi tähän, että mitäs, ai jaa, taasko olet jossain luuhannut. Ja niin se sanoikin. Kumma juttu sekin, itse on kiertänyt maailman ristiin ja rastiin, ja kun minä käyn tampereella, niin ohhoh, että taasko. Mutta yhtä kaikki, olet rakas äiti, vaikka välillä ei yhteiselo luista. Sitä kun tapahtuu niin usein :D

Niin. Siis Tampereella siipeilin Nudistilla ja viikonloppu oli hyvin kulttuuripitoinen. Kiitos journalistinalkuystävien, elämä tuli halvaksi ja mukavaksi. Kävimme katsomassa suomalaisia musiikkividetoita, hämmentävää hippiundegroudnsekoilupsykedeliadokumenttia Helsingin vanhasta Yo-talosta, eestiläisiä animaatioita (joista viimeinen valitettavasti loppui kesken kun projektori räjähti) ja lopuksi meidän piti mennä katsomaan saamelaisia elokuvia, mutta eksyttyämme väärään saliin näimmekin jonkin kansainvälisen lyhytelokuvakilpailun, joka oli tosin varsin viihdyttävä. Onni onnettomuudessa. Ja kaiken tämän ja varsinkin viimeisen seikkailun myötä hittäydyin villiksi ja löysin uuden lempiolueni. Elämä on hienoa. Illalla jatkoimme kulturointiamme Sàmi Night -tapahtumassa Klubilla ja Pakkahuoneella. Joikhua, elokuva, dokumetteja, bändejä. Lemppareita olivat Amoc (joka oli kääpiöräppäri (ihan kivannäköinen tosin ja puhui kivasti :)) ja Tiina Sanila Band, joka soitti hyvää rokkia saameksi. Eturivin kaikki kansallispukuiset saamelaiset olivat kännissä kuin apinat :D
Oli kivaa. Ai niin, ja Sussusta tuli mun idoli.

Paluu arkeen oli taas yhtä karvas kuin aina ennekin. Pelastus oli maanantai, jolloin ei ollut koulua. Nyt se taas alkaa. Iski muutenkin Jyväskylä-angsti. Onneksi on jäljellä enää kaksi ja puoli kuukautta ja sitten koittaa kesä ja sen jälkeinen elämä onkin sitten mysteeri. Ei mitään väliä, aurinko paistaa ja menen syömään puuroa!

Arki

2007-03-05T14:30:00.000+02:00

Lomailin. Lomailin ensin Jyväskylässä, sitten kotona ja lopulta sekä Vaalassa että Oulussa. Maailmanmatkaaja. Tai ainakin Suomen. Nudisti ehdotti Kuubaa, mikä kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, ja mä ehdotan matka-autoretkeä keskelle Eurooppaa tai sitten Norjaan! Vuonoille! Tai edes ne, joita himottaa vaellus kesän lopulla, sanokaa jee.

Loma. Se siis loppui ja koulu alkoi. Paniikki. Viikko ja puoli aikaa tehdä loppuun valtaisa työ, jota emme ole ryhmän kanssa tehneet. Oma moka :D

Samperin puusilmä. Silloin kun vituttaa, niin silloin vituttaa eikä sillä voi mitään. Jossain vaiheessa alkaa itseäkin ärsyttää ikuinen vitutus. Sitten alkaa oikeastaan vaan naurattaa. Että miten viitsiikään olla niin synkistelevä angstiteini. Viimei aikoina vitutus on ilmaantunut hämmentävän usein. Rasittavaa. Ensin sen laukaisi äiti matkalla kotiin, mikä oli varsin hämmentävää, sillä olin ollut hyvin iloinen että äiti tulisi käymään. Ehkä asiat eivät menneet aivan kuin halusin ja murjotin itsekkyyttäni. Toisella kerralla harmaita hiuksia aiheutti peräti kahtena päivänä fuckin sykevyö! Sen piti kertoa minulle voimavaroistani ja stressitasostani. Se viitsi tehdä sen peräti seitsemältä minuutilta ja sanoi sitten sopimuksensa irti. Vittu.

Päätin tänään, että minusta tulee samanlainen kuin Aira Samulinista. Sitä varten pitäisi tosin muuttaa elämänkatsomustaan ehkä hieman positiivisemmaksi. Saa sitten nähdä miten se toimii. Muutenkin olen päättänyt valloittaa nykyisten suuruuksien sijoja. Kalifiksi kalifin paikalle, Jukka Rintalaksi Jukka Rintalan paikalle (paremmaksi tosin) ja sitten ajattelin myös päästä Guinnesin ennätystenkirjaan tekemällä maailman suurimman hyytelöpaukun. Piru periköön sen joka varastaa ideani, jonka fiksusti näin kaiken kansan silmille levittelin.

Elämä on taas kadonnut jonnekin. Onneksi muilla on.

Njaa

2007-02-22T12:02:00.000+02:00

Olen laskennan tunnilla. Opettaja selittää uusintatentin oikeita vastauksia ja miten kaikki oikeasti olisi pitänyt laskea. Pääsin läpi ekalla kerralla, joten eihän tämä minua koske. Kerrankin :) Kukaan muukaan ei kuuntele, vähän sääliksi käy. Tai ehkä opettaja ei enää edes vällitä. Asia on varmasti todella tärkeää. Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Suuria suunnitelmia on taas tullut tehtyä. Kesällä Helsinkiin, syksyllä työharjoitteluun Englantiin ja ehkä keväällä töihin Leville tai vaikka Thaimaahan. Ja sitten kun koulu loppuu niin work and travel -viisumilla Uuteen-Seelantiin. Miksi mennä heti töihin ja luoda uraputki? Tai jäädä suoraan työttömäksi? Mihinkään ei ole kiire. Olemiselle antoi luvan entinen ruotsinopettaja ja tiedon siitä välitti hyvä kaveri. Jes. Elämä on kivaa.

Äti tulee huomenna!

Jospa kuuntelisin taas.

Aurinko vaeltaa seinällä

2007-02-21T16:52:00.000+02:00

On kevättalvi, mitä hittoa? Talvi tuli myöhään ja vaikuttaa lähtevän aikaisin. Ei siihen ehtinyt edes kyllästyä. Toisaalta, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ikäkriisi. On ollut jo kauan. Seuraava ikä on 22 mutta miten se voi olla?? Vasta täytin 20, ihan eilen. En voi käsittää minne aika menee. Se katoaa ja valuu käsistä vähän turhan vilkkaasti. Tuntuu vieläkin ihan 15-vuotiaalta. Tai ei, nyt olen jo henkisesti 19. Saavutus. Mikään ei muutu ja silti kokemusta karttuu. Tai ehkä olenkin aina ollut täydellisen elämänviisas. Heh. Silloin kaikki typerimmät virheet olisivat vielä edessä. Tai äläs sano.

Maallisempia asioita mietiskellen, Rölli oli meillä pari päivää ja lähti tänään. Oli taas mukava nähdä kyseistä henkilöä. Vaikkei liikoja yhteyttä pidetäkään, niin silti tuntuu aina samalta nähdä. Kivvaa. Eräs tuntemani henkilö joskus sanoi, että se on hyvä ystävä jolle voi vuoden päästä puhua kuin jos olisi nähnyt ihmisen viimeksi eilen. Erittäin totta.
Perjantaina on ruotsin tentti. Kerrankin harmittaa että joku kurssi loppuu. Olen löytänyt viimein ruotsin kielen viehätyksen. Ja lisäksi meillä on loistava opettaja. Kummaa.

Eilen retkiluistelin. Se on mahtavaa! Jos vertaa tavallisia luistimia ja retkiluistimia, on kuin puhuisi meidän ex-pösöstä (RIP) ja uutuudenkarheasta moottoripyörästä. Vaikka oli se pösö kyllä hyvä auto :)

Kuten sanottua

2007-02-16T17:59:00.000+02:00

Kuten blogini nimikin sanoo, on elämä kovin kummallista ja hämmentävää. Ikinä ei oikeasti tiedä mitä tulee tapahtumaan, vaikka eläisi vain sitä normaalia jokapäiväsitä elämää (aina ei tietenkään näin ole, sen todistavat piiitkät ja kuivat sekä tylsät sipilöitymiskaudet). Elämää voi tietenkin hakea myös muualta, mutta toisaalta se elämä on siellä muuallakin vain sitä jokapäiväistä. Ei sitä oikeastaan pääse karkuun missään. Ihmeellistä on elämä, hallelujaa ja aamen! (Pahoittelen, sisäinen filosofini pääsee joskus valloilleen.)

Jokapäiväinen elämäni on koulua ja kaiken mahdollisen työn välttelyä. Tai ei nyt ihan, sillä viimeaikainen elämää suurempi projekti on ollut etsiä kesälle jotain huippuhyvää ja älyllisesti mielenkiintoista sekä ammatillisesti kasvattavaa työtä, toisin sanoen menen siivoamaan toimistoja tai jotain yhtä ihanaa. Linnanmäki olisi mielenkiintoinen, jos ei oteta lukuun orjapalkkaa ja lapsia :) Asuntokin on vielä hakusessa. Ihan kymmeniötä ei hommata vaan päädyimme hieman realistisempaan ratkaisuun etsiä joko neliö tai viisiö. Tulee varmaan mukava kesä mukavien ihmisen kanssa. Sitä odotellessa..

Elämä on päivän sana ja olen yksin kotona. Jes!

Katoan, nähdään jälleen jossain!
Adieu.

Myin periaatteeni.

2007-02-13T18:59:00.000+02:00

Tässä sitä nyt ollaan. Kertomassa henkilökohtaisesta elämästäni koko maailmalle, mikäli sitä sattuu kiinnostamaan. No mutta kuitenkin. Hei.

Juuri äsken koin ahaa-elämyksen, jonka takia oikeastaan halusinkin tänne kirjoittaa. Huomasin, että hyvä musiikki, ja sillä tarkoitan todella loistavaa, saa aikaan kylmiä väreitä. Jännittävää. Tuntuu hassulta, että korvien kautta voi sellaistakin tapahtua. Mutta villiä ja hienoa :)

Tällä kertaa ei muuta.

Äiti, mä oon internetissä!