Looooong time no seen.

"I didn't have time to write". "I was out of the country." "It was so busy at work." I just didn't feel like writing.

Since I las wrote I have been to: Spain (I might have written after that but I don't really remember, anyway the trip was interesting, sunny and a bit confusing), Finland (Bloc Party and dear friends), Liverpool (didn't see the Beatles museum since it was a robbery but got a free massage in a museum for being a Woman), Brussels (mussels and old houses, Portugese beer and maybe onel local, too), London (sunny as hell, almost sleeping in the parks and the coolest earrings ever (tiny tubes of Colgate toothpaste) from Candem Market), Croatia (driving a scooter for the first time with only one drivers lisence for two people and without any experience on a Mediterranian island and the best salad in the world). On Friday I will head to Portugal for five hopefully crazy and already planned days: beach, maybe visiting a nice town in Spain, beer hunting in a small village during the night, hopefully kanooing and stuff.

Sziget siintaa mielessain, oisko lahtijoita?

Vad fan, conjo!

Hmm. Paljon asioita on tapahtunut sitten viimeisen. Joulu ja uusivuosi tulivat ja menivat, oli bileet molemmille, samassa paikassa viela. Joululahjaksi sain bingokoneen ja sita pelattiin ja syotiin hyytelopaukkuja. Uutenavuonna semi-t-rex yllatti ja oli kivaa vaikken ihan kaikkea muistakaan. Jouluna tein tietysti toita ja toissakin pelattiin bingoa kun ei oikein ollut tekemista. Ei tosin haitannut yhtaan.

Niiden jalkeen on ollut seka iloa etta draamaa. Viime viikko oli pisin piiiitkasta aikaa. Viikonloppuna ihmissuhdevaantoa, alkuviikko sita ja harmaita hiuksia kampasta ja kamppiksista (nythan olen siis koditon ja asun Vanella) ja loppuviikko Espanjassa aurinkoisissa mutta myos hammentavissa tunnelmissa. Mutta oli kivaa. Hullut bileet, mukavia randomihmisia ja aurinkoa, lampoa ja rantaa. Eri meininki kuin taalla, melkein paasin pakenemaan todellisuutta. Tai ehka hetkeksi paasinkin.

Jep joo, tulevaisuus tuo tullessaan toita, toissa kipuilua pomojen kanssa, viikonloppuja, uuden kampan, ehka matkoja, ainakin yksi Liverpooliin ja sita ennen tietenkin Suomeen katsomaan Bloc Partya (25. - 27., tulkaa niin tavataan! Olenko paha kun en mee aitia katsomaan vaan haluan vaan naha kavereita?). Sitten ehka jonnekin ja ainakn Portugaliin, rannalle, aurinkoon, juhlimaan, pitamaan kivaa, olemaan vapaa!

Mutta se on tulevaisutta (eli siis epavarmaa) se, talla hetkella tapahtuu muuta.
Oudointa on se, etta ruotsalainen on nyt virallisesti historiaa.

Ylos, alas ja ympari

Niin sita mennaan! Koskaan ei tieda mista tuulee ja miten kovasti. Ihme hommaa kun pitaa koko ajan olla epatietoinen omista tuntemuksistaan. Niin on monen asian laita taalla. Tan hetken tilanne on, etta:
- Talo ei pysy enaa kauaa koossa. Kaikki tappelee keskenaan (lue: Fred, joka tuhlaa ja on aina rahaton vaikka tienaa eniten, Tristan, joka panee kaikkea mika liikkuu, ja Keith, joka juo kaikki rahansa ja keksii arsyttavia tekosyita. Mina ja Ben ollaan vaan viattomia sivustakatsojia.)
- Toissa on ihan kivaa, vaikka joka iltapaiva koittaa chattivuoro, joka saa aikaan hiusten yhtakkista harvenemista kasivoimin, seka yleista vitutusta, joka kuitenkin menee ohi heti kun paasee toista. Kivat tyokaverit on suunnaton etu.
- Joulu tulee. Saa nahda tuleeko samanlainen riita kuin viime vuonna, vai saadaanko kaikki sujumaan sulassa sovussa. Jaa nahtavaksi. Aatto kuluu tyokavereiden kanssa syopotellessa.
- On ikava. Ihmisia, ei niinkan Suomea muuten. Ideaali tilanne ois saada kaikki ihmiset tanne, toihin tai olemaan vaan. Sitten vois viettaa kivaa aikaa kivojen ihmisten kanssa kivassa paikassa. Ei naissakaan ihmisissa mitaan vikaa ole, mutta ei ole oikein loytynyt sellaista.. sielunkumppaniystavaa. Tai edes sellaista joka ymmartaisi ja jolle olisi helppo puhua kaikesta. Ja jonka kanssa voisi nauraa. Paljon.
- Ruotsi menee kotiin. En oikein tieda miten suhtautua siihen. Pidan siita ihmisesta paljon ja sen kanssa oon taalla lahimpana sellaista olotilaa etta voin puhua mista vaan. Mutta kun sekaan ei oikein toimi. Mutta on silti vahan ankeaa etta se menee. Talla kertaa ihan lopullisesti. Hooh.
- Muuten elama on hyvin basic, tulevaisuus mietityttaa, valilla sataa vetta ja kirjoitin aitille kirjeen toissa kun oli tylsaa.

Nain teille tarinoi :
Ulkomaan Profeetta Annu

Karkumatka

Kuten olen jo ehka saattanut aiemmin mainita, Dublin on pakopakopaikka. Tavallaan, ei kaikille. Mulle on. Useimmille Dublin on vaan valipysahdyspaikka, pit stop, jossa kaydaan hakemassa lisaa vauhtia, lisaa kokemusta, lisaa rahaa, lisaa ihan mita vaan. Mulle se oli sita aikaisemmin. Nyt taa pakopaikka olkaa olla jo aika loppuun kulutettu. Eilen tajusin taas, etta en voi olla taalla lopun elamaani. Tai voin, mutta elama ei pysy taalla samanlaisena kuin nyt. Ei Suomessakaan, mutta taalla muuttumisvauhti on suurempi. Ymmarratte varmaan. Joka tapauksessa tuli tulevaisuusahdistus. Ma oon miettinyt jo kohta viis vuotta etta mita ihmetta ma teen elamallani! Helposti ne viis vuotta on kylla kuluneet, mutta en ma ole oikeastaan edistynyt hirveasti. Ma aina otan jonkun aikarajan, etta tan ja tan jalkeen ma tiedan mita ma teen elamassani. Talouskoulun jalkeen, kesan jalkeen, koulun jalkeen, talven jalkeen, uuden kesan jalkeen, Dublinin jalkeen. Voi vittu. Monta vuotta samaa vetkuttelua eika mitaan tulosta. Haa, lost in translation, lost in the post. Lost in life in general. Samaa settia kuin aina. Jepajee ja sori.

Taalla elama on taas ihan uomissaan. Ylos kuudelta, toissa seiskalta, paskanjauhantaa puhelimessa, paskanjauhantaa tyokavereiden kanssa. Kotiin, paskanjauhantaa kotona. Nukkumaan ja taas ylos. Viikonloppuna vain taivas on rajana. Tai oma turnauskestavyys. Lauantai koomassa, sunnuntai semikoomassa. Joulu tulee. En tajua. Ensimmaista kertaa tuntui talvelta eilen aamulla. Taivas naytti kylmalta, oli kuuraa maassa. Meinasin kaatua kadulla, kun salakahmainen minijaakerros oli yllattavan liukas ja nakymaton.

Tukka on kasvanut pitkaksi, naan ehka Kings Of Lenonin, todennakoisesti en. Riippuu Keithista. Se ei ole kaikkein luotettavin. Pitaisi menna kampaajalle. Tai sitten leikkaan itse.

Elama on kivaa mutta helppoa se ei ole. Tekotaiteellinen ja vahemman alykas filosofi taalla hei.

Laiska

Mut laitettiin toihin tanaan. Oonkin jo kylla istunut toimettomana koko viikon deskissa "kuunnellen" muitten puheluita ja tehden kaikkea muuta hyodyllista. Kivaa kun ei tarvi tehda mitaan :) Olen apaattinen apina ja koko viikon on pyorryttanyt. En tieda missa syy, toivottavasti ei missaan vakavassa.

Dublinissa on kivaa. Ensimmaisella viikolla iski vahan paniikki, etta mita vittua ma taalla taas teen, mutta alku aina hankala, nyt on viihtyisaa. Talo on jarkyttavassa kunnossa, totesin sen kun muutin sinne viime viikonloppuna. Asun Fredin kanssa Palatsissa, mutta toinen asukki tosin on taman viikon Ranskassa. Jaan siis huoneeni randommiehen kanssa. Outoa.
Siivosin suihkun. Jarkyttavaa. En tajua miten ne oli saaneet sen niin jarkyttavaan kuntoon, mutta yhta kaikki selvisin. Sitten kavin suihkussa. Se oli ihan puhdas. Loppujen lopuksi.

Kummaa. Tuntuu kuin mulla olisi kaksi taysin erillista elamaa. Tajusin sen vasta nyt kun palasin tanne. Taa on ihan oma maailma jota ei voi sekoittaa sen kanssa, mita Suomessa on. Toisaalta ne asiat mita tapahtuu Suomessa on taysin erillisia siita mita taalla on meneillaan. Ne ei vaan kohtaa oikeen millaan tasolla. Mutta silti kun tulin tanne tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja lassynlaa :D

Täällä taas

Voisinko enää keksiä laimeampaa otsikkoa? No, vaikkei siltä näytä, olen taas täynnä energiaa ja suunnitelmia ja uutta olemista Dublinian ihmeellissä kaupunkimaisemassa. Samassa hämmentävän kylmässä talossa kuin viime talvena samojen ihmisten kera (jotka kaikki tosin ovat jossain hornan tuutissa juuri tällä hetkellä). Kuinkas näin taas pääsi käymään? En oikeastaan tiedä, mutta paluulento meni tänä aamuna. Kävin tänään myös esihaastattelussa työhön jota en halua, vaikka palkka olisi ollut huima. Olen siis vanha kunnon Annu ja menen siitä mistä aita on matalin. Uskomatonta! En ole oppinut mitään sitten viiemaikoijen. Enkä ainakan kirjoittamaan.

Mutta sen olen, että ei kannata pingottaa. Ainakaan aina. Pää siinä halkeaa jos miettii liikaa. Ota löysin rantein hei, Annu-Täti on nyt perustanut Annun Aivopesula OyjABcdYhtiön. Eli jos murhe tai päättämättömyys painaa, ota yhteyttä Annuun. Annu auttaa jos voi ja jaksaa.

Mutta niin. Täällä siis olen jälleen kerran enkä varmaan koskaan pääse pois. Voi ei, enkä osaa ottaa pois tätä tummennusta! AAH! No, ehkä jätän siis tämänkertaisen kertomukseni ensi kertaan. Hellurei ja hellät tunteet. Olette rakkaita ketkä tunnen.

Hahaa!

I dont't feel trapped any more! I quit my job in the shop which name I will not mention any more in my life and I feel so free!!! Hallelujah! How can unemployment feel this good? :D I don't know how long I will be on holidays tho, I think I have a job waiting in Dublin but do I feel like going back there that's the question? Well to Dublin yes but not to that very job. Hmm. We'll see what's gonna happen. Now I'm heading to another town in this beautiful land of ours.

Btw, last week I lost my house key. Not nice.